keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Muutama totuus deodoranteista...

Nyt voisi olla aika tehdä meikkipostausten väliin vähän erilainen postaus liittyen muuhun kosmetiikkaan. Ajattelin kertoa deodoranteista, sillä ne ovat mietityttäneet minua jo jonkin aikaa henkilökohtaisista syistä, mistä kerron postin keskivaiheilla. Mietin että voisin mennä ihan back to basics ja kertoa ihan perusjutuista lähtien informaatiota, mitä monet saattaa ennestään jo tietääkin, mutta ihan näin selvennyksen takia muuten vain.

Mitkä ovat siis antiperspirantin ja deodorantin toimintaperiaatteet? Ainakaan ne eivät ole täysin sama asia. Deodorantti toimii niin, että se pelkästään peittää hajua alkoholin ja hajusteiden avulla, mutta jättää kainalot märiksi. Antiperspirantissa on alumiinia, joka tukkii hikirauhaset. On olemassa myös näiden kahden yhdistelmiä, joissa myös lukee että kyseessä on yhdistelmätuote. Tässä taannoin tuli sellainen buumi, että alumiini on kamalan myrkyllinen aine joka kerääntyy elimistöön ja sen on epäilty aiheuttavan naisille rintasyöpää. Tämä epäily perustuu yhdysvaltalaiseen tutkimukseen, jossa rintasyöpää sairastaneiden kehosta löydettiin alumiinia. Markkinoille tuli nopeasti näitä alumiinittomia "dödöjä" koska alumiini nyt on vain niin kamalan myrkyllinen aine, jota me hieroskellaan joka aamu kainaloihimme. Mutta onko alumiini kuitenkaan oikeasti niin paha asia? Edellä mainitussa tutkimuksessa se, miten se syöpää sairastaneiden ihmisten elimistöön joutui, ei ole tiedossa. Iho on meidän suojamme, se suojaa lihaksia, elimiä ja kaikkea muuta mitä ihon alla nyt on. Se suojaa kylmältä, kuumalta, bakteereilta ja suurimmalta osalta infektioista, taudinaiheuttajilta, sekä kaikelta vahingolta mille nyt voisi kuvitella altistuvan ilman ihoa. Se ei vedä kaikkea läpi elimistöön niin paljon kun luullaan. Alumiini on vielä niin suurimolekyylistä, ettei se läpäise ihoa. Se pysyy ihon pinnalla, tehden sen tehtävänsä - tukkii hikirauhaset. Alumiini irtoaa pesemällä, saunassa tai ihan itsekseenkin. Eli alumiinia on ihan turvallista käyttää!

Kuluttaja-lehden mukaan toinen haitallisena pidetty aine on parabeeni, mitä käytetään kosmetiikkateollisuudessa säilöntäaineena. Senkin on epäilty mm. vaikuttavan naisten hormonitasapainoon ja siten aiheuttavan rintasyöpää, mutta siitä että ne aiheuttaisivat oikeasti syöpää, ei ole kuitenkaan riittävästi näyttöä. Deodoranteissa sitä käytetään niin pieniä määriä, ettei sillä ole muutenkaan mitään merkitystä.

Yritän itse edelleen etsiä sellaista täydellistä deodoranttia joka pitäisi minun kainaloni kuivina, olisi hygieeninen (roll-oneja on hankalampaa pitää puhtaana loppuun asti), ei jättäisi jälkiä vaatteisiin ja kuivuisi suhteellisen nopeasti, tai sitten olisi heti levitysvaiheessa niin kuiva ettei sitä tarvitsisi odottaa. Yksinkertaisesti sellainen dödö, johon olisin tyytyväinen! Haluan vaihtaa deodoranttia joka kerta eriin ärsyyntyessäni aina edelliseen jostain syystä (esim. se, ettei se ole pitänyt hikeä/hajua riittävän pitkään, tai vaikkapa roll on pään haiseminen, vaikka pesen sen joka käytön jälkeen ja ennen käyttöä olen pessyt aina myös kainaloni). Purkkien kylkiä lukiessa suuret on lupaukset, mutta mites on oikeasti tuotteen tehokkuuden laita. Voiko niihin oikeasti luottaa? Kärsin atooppisesta ihosta, joten mitä tahansa deodoranttia en uskalla ostaa kutinan ja allergia-/herkkyysreaktion pelossa, joten valikoin tarkkaan deodoranttini. Telkkarissa huomasin mainoksen, jossa mainostettiin miesten deodoranttia. Se oli muistaakseni sellainen, joka pitää hikeä poissa 48 h. Siis kaksi vuorokautta putkeen? Naurahdin. Sitten tuli vastaan eräässä suositussa blogissa Ostolakossa postaus deodoranteista, joissa oli myös vielä suurempia lupauksia. Jopa 96 tuntia! Kuten Ostolakonkin bloggaaja ihmetteli, ihmettelin minäkin, että kuka on käymättä pesulla 4 vuorokauteen?

Sitten on näitä dry max systemseja ynnä muita hienoja iskulauseita purkin kyljessä, joista ei aina edes tajua mitä ne tarkoittaa, eikä niissä aina edes selitetä mitä se tarkalleen tarkoittaa. Naisten deodorantteja katsellessa lähes kaikissa lukee "dermatologisesti testattu" (= ihoärsytystesti on tehty) tai "hypoallergeeninen" (= allergisoivien tekijöiden riski on minimoitu). Näiden tekstien käyttöä ei edes vahdita, eli kuka tahansa voi siis käyttää näitä tekstejä ilman että oikeasti mitään testejä olisi tehtykään. Sitten on näitä, mitkä vähentävät ajeltujen kainalojen pistelyä tai hidastavat karvankasvua. Kosmetologina voin sanoa ihon anatomiaa jonkin verran tuntevana, sekä karvoistakin ja niiden toiminnasta tietävänä, että jotta karvankasvuun voidaan vaikuttaa, täytyy aineen mennä ihon läpi ja karvatuppeen. Lisäksi karva on kuollutta solukkoa, ihon ulkopuolella siihen ei voida vaikuttaa (tämä pätee myöskin sitä urbaania legendaa vastaan että ajeltuina karvat kasvaisivat muka vahvempina takaisin, joka ei siis tietenkään pidä paikkaansa). Myöskin tuoteselosteita tutkimalla mikään näistä em. deodoranteista eivät eroa tavallisista. Myöskään näyttöä näiden tuotteiden toimivuudesta, mitä niissä luvataan, ei ole. Tämmöiset iskulauseet ovat siis täysin markkinointikikka.

Alumiinista vielä sen verran, että EU myöskin rajoittaa kosmetiikassa alumiinin (kuten myös monen muunkin aineen) käyttöä, joten oikeasti 96 tuntia toimivasta deodorantista voitte unohtaa. Jotta deodorantti voisi toimia noin kauan, siinä pitäisi olla alumiiniakin enemmän. Mutta koska sen käyttöä on rajoitettu, sitä ei ole mahdollista käyttää normeja enempää. Eli tästä voimme päätellä että alumiinia sisältää tuollaisissa ihan yhtä paljon kuin tavallisissakin! -> ne eivät käytännössä eroa muista.

Kuluttaja-lehden mukaan deodoranteissa on myös muita ympäristömyrkkyjä kuin alumiini, mistä on myös ollut jonkun verran keskustelua. Jotkut deodorantit sisältävät hopean suoloja ja triklosaania, joita käytetään bakteereja torjuvina aineina. Nivean Silver Protect for Men sisältää hopean suoloja, triklosaania taas löytyy monista stick-deodoranteista. (tuote-esimerkkejä Adidas Fresh Impact, Police Silver Wings, Louis Widmer Deo Dry ja Tabac Original -stick). Haittoja näistä aineista on ympäristölle, sekä niiden on epäilty aiheuttavan antibiooteille vastustuskykyisiä superbakteereja. Triklosaania löytyy myös muistakin tuotteista kuin deodoranteista, kuten saippuoista, vessanpesuaineista, leikkuulaudoista, suuvesistä, hammastahnoista ym. muista antibakteerisista tuotteista. WWF on myös kuulemma kehoittanut välttämään triklosaania sisältäviä tuotteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti